perjantai 20. helmikuuta 2015

PENKKARIT

Heipsulivei!

Ajattelin kertoa kuvien avulla vähän miun penkkaripäivästä, mimmosta se oli ja mitä kaikkea häppeninkiä tapahtui. Aloitan tosiaan 11.2 päivästä, jolloin kaikki abit tulivat koululle koristelemaan meidän koulua. Teemana oli tosiaan TV/Elokuvat, joten sen mukaan koristeltiin kerroksia. Sali myös laitettiin kuntoon ja penkit paikoilleen tulevaa abigaala spektaakkelia varten!




12.2 oli itse PENKKARIPÄIVÄ. Aamu stressin ja "maskeerauksen" jälkeen mentiin ystäväni Joonan kanssa (joka oli meillä yötä, koska miun piti suoristaa/leikata ja meikata se sen roolia varten) meidän vanhalle koulullemme! Siellä sitten heiteltiin lapsosille karkkeja. 



Tämän jälkeen siirryttiin Hirvimobiiliin (autoon) ja heitin Joonan sen omaan lukioon ja mie jatkoin matkaa ihanaan Kimpisen lukioomme. Siellä sitten oli koristeet vielä kasassa! Abigaalan oli enään parikymmentä minuuttia, joten mie menin laittamaan gaalaa valmiustilaan. 



Ennen gaalan alkua meinas käydä monia kamalia kriisejä. Aluksi tiedosto ei suostunut aukeamaan, sitten kone päätti sammuttaa itsensä ja kaikkea kamalaa. Onneksi saatiin lopulta tiedostot auki!

Gaala meni niiin hyvin! Juontajat olivat niin älyn hyviä, opettajat heittäyty gaalaan täysillä mukaan, katsojat nauro ja mikään ei mennyt pieleen! Mie niin paljon sitä stressasin, sillä tein niin ison vaivan koko gaalan eteen ja se onnistui ääniefektejä ja videoita myöten. Isoksi yllätykseksi gaalan lopuksi miut pyydettiin lavalle ja sain isot kiitokset koko gaalasta. Opettajat tulivat halaamaan miuta, kehuivat ja totesivat: "Paras gaala ikinä! Hyvällä maulla, tyylikkäästi ja todella taitavasti tehty isolla vaivalla!" Kaiken kruunasi vielä se, että vähän päällä 600 ihmistä lauloi miulle synttäonnittelu laulunkin, kun siinä lavalla köllötin. Huhu.







 Gaalan jälkeen käytiin ruokalassa nopsasti syömässä ja ottamassa kavereiden kesken paaaljon kuvia. Ihan mahtavaa! Meillä oli niin kivaa ja YLE:kin eksyi meitä kuvaamaan (oltiikohan niin kova äänisiä?)






Tämän jälkeen olikin rekka-ajo ja meillä oli todella kivaa! Mie puhaltelin vuvuzelaan ja huudeltiin kaiken maailman huutoja. Parasta!



Rekka-ajeluiden jälkeen käytiin Sonjan kanssa vielä Musiikkiopistolla heittelemässä vähän namusia. Tämän jälkeen siirryttiin hetkeksi Helmille odottelemaan meidän ravintola varausta. Käytiin siis syömässä Casanovassa miun synttäreiden ja tottakai penkkareiden kunniaksi. 


Tämän jälkeen vietettiin etkoja Annilla hetken ja sitten siirryttiin Sonjalle lähemmäs keskustaan. Illalla sitten virallisille penkkarijatkoille mentiin Giglin Marlin baariin. 
Siellä sitten oltiin kukin oman aikamme ja Essin kanssa päädyttiin seikkailemaan Lappeenrannan yöhön.

Ihan mahtava päivä siis oli! Ikimuistoinen, tapahtumarikas ja onnistunut! <3

Käytiin myös tuossa 15.2-18.2 Essin kanssa Lontoossa, joten siitä kuvia ja juttuja myöhemmin, kun tähän päivitykseen nyt niitä kuvia tuli enemmän kuin laki salliikaan!

<3: Mari






keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Tatuointi



Heips moi!

Muutoksen tuulia täällä suunnassa!

1) Leikkasin hiukseni lyhyiksi! Shokki. Noei oikeastaan, miun hiukset oli niin huonossa kunnossa, että tää oli aika välttämätöntä, jos haluan miun hiuksien olevan hyvässä kunnossa ylppäreissä.

2) Hohoo, otin tatuoinnin! Tätä oon aina haaveillut ja nyt mie sen uskalsin ottaa! (toki porukat antoi tän tavallaan miulle synttärilahjaksi, joten en joutunut sitä itse maksamaan...)

3) Koulunkäynti on miun osalta ohitse ja lukulomailu on alkanut! Huomenna ois äikänkirjoituksien eka osa ja enpä ole lukenut yhtään. Hups.

4) ei muuta oikeastaan...

Tatuoinnin ottamisesta ehkä vähän kerron enemmän: mie oon aina ollut varma että sellaisen otan ja aiheena on musiikki. Sitten tämän kuvajaisen löysin internetin ihmeellisetä maailmasta ja koin sen omakseni. Siinä on oikeastaan kaikki mitä mie halusin: nuotti, nuottiavain, bassoavain, ylennys ja alennusmerkit. 

Mie itte oon semmonen luuseri, että jännitän kaikkea IHAN liikaa. Mie melkein huusin tatuoitsijalle, kun se oli alkamassa tekemään tatuointia. Silti positiivisena yllätyksenä, en tuntenut koko neulaa. Kummallista: kun otin napakorun, en tuntenut piikkiän joka lävisti miut ja nyt taas tatuoidessa neulaa en tuntenut? Hah. Ihan hyvä vaan!

Nyt ei kun bepantenia niskaan ja huomenna kirjoituksiin! Jihaa!

<3: Mari