Let it snow!

Heipä kaikki ihanaiset talviset virkeät ja jouluiset ihmiset!

Kuten moni huomaakin - siellä on lunta! Ah, tuo ihana valkoinen asia, jota niiiiin rakastan! Se tunne, kun ensilumi ripottelee maahan.. sitä ei voi sanoin kuvitella. Sen vain haistaa (?), en tiedä. Jotenkin tulee sellainen ihana viileä tuulahdus ja se pakkanen ei ole pelkkää kylmää. Sitten taivaasta tulee ihana kirkkaus ja pientä valkoista pumpulia ripotelee maahan... Se tunne on korvaamaton ja parasta vuodessa! 

Talvi on miun lempivuoden aikoja! Villapaidat, talvikengät, lämpimät juotavat (kaakao, glögi ja kuuma mehu), elokuva hetket sisällä, ulkona kuvailu, kävely kaduilla, kynttilät, takkatuli, se tunne kun vähän pakkanen nimistää poskista, nenästä ja korvista, talvitakit ja lapaset, pipot, huivit, kauniit maisemat.. voisin luetella tähän vaikka kuinka paljon! 

Talvessa silti parasta on joulu! Ah, tuo ihana juhla jota odottaa joka vuosi! Ne jouluruuat, joululaulut, lahjat, vapaus, ei kiirettä, tunnelma, perheen kanssa olo, piparit, tortut, joulunsävyt ja tuoksut, tontut, joulupukki, koristeet, kynttilät... En tiedä. Se aika on vain niin lumoavaa.

Olen ehkä tulossa hulluksi, mutta mie vaan olen niin joulu/talvi ihmisiä että olla ja voi. On se kylmyys välillä kurjaa ja siitä on mukava valittaa, mutta silti. Ehdottomasti talvi saa hyvälle mielelle! 

Mitä mieltä te olette tästä vuoden ajasta? 

Eipä tässä nyt mitään muuta, teatteria on pidellyt, kouluhommiakin pitäisi jaksaa tehdä ja illalla olisi sitten kavereiden näkemistä pitkästä aikaan! Nauttikaa säästä! 

Adiöös ! :)

Our lives are like a candle in the wind

Tämä päivä meni sitten vituiksi. Noei aivan. Kaikki ei siltikään mennyt ihan putkeen. Ensinnäkin aamuherätys oli tuskaa. Kuka ihminen jaksaa heti aamusta kun kello pirahtaa, niin nousta pirteänä pystyyn? EN MINÄ. Niinpä taisin torkahtaa uudelleen. Siitä tuli sitten bussipysäkille juoksemista lopulta, kun oli aikaa 5 minuuttia laittautua (Y).

Minun ilokseni (hyi) oli koulussa tänään kello 8:00 liikuntaa = tanssia. Tunnetusti mie olen se, joka kompuroi muiden perässä ja hihittää hysteerisesti ja yrittää turhaan pysyä mukana - olen siis se lahna siellä. Kaiken lisäksi verensokeri kerkesi laskea mukavasti, joten kesken tankojen nostelun (hmm) meinasi mennä taju, mutta opettajan ohjein asettauduin maahan jalat seinää vasten hengittelemään. 

Päivän kohokohtahan oli liikka tunnin jälkeinen tunti = opo. Meille ei oltu ilmoitettu mitään Wilmassa, että opo olisi peruttu, joten mukava hyppytunti siitä sitten tuli - istuin 75 minuuttia tuijotellen seinään.

MIKÄ NÄITÄ OPETTAJIA VAIVAA? - onko se nyt niin vaikeaa ilmoittaa että tunti on peruttu? Häh? Mie olisin voinut ottaa kirjoja mukaan tai rahaa tai jotain, että olisin saanut tekemistä siellä kaupungilla ne 75 min, sillä mie asun niin kaukana, että turha olisi käydä kotona siinä välissä. 

Mekin oppilaina ilmoitamme etukäteen, että tulemmeko tunnille vai emmekö. Miksei opettaja voisi tehdä sitä samaa "urakkaa". Laiskuutta ja huilimattomuutta sanon minä. 

Loput tunnit sitten menivät nopsasti ja laulutunnillekin kerkesin mukavasti koulun jälkeen. Siellä oli oikeastaan yllättävän mukavaa. Sen jälkeen helvetti syttyi jälleen - äiti oli luvannut hakea miut kaupungista, mutta eiiii, siellä se prismassa hommaili ja ei viitsinyt hakea miuta. Odottelin sitten tunnin mus.opistolla kielikeskellä suuta.

Onneksi nyt kun oon kotona, saan olla omassa huoneessani piilossa tuolta karulta ja tylsältä maailmalta. Yh. Vihaan huonoja päiviä. Kohta silti pitäisi 18:00-21:30 mennä teatterille harjoittelemaan sitä myrskyluodon maijaa. Ei millään jaksaisi. Tekisi mieli jäädä syömään famipatukoita, joita miul on jonkin verran ja katsoa tv:tä kaikessa rauhassa... Uskonnon kokeeseekin pitäisi lukea koeviikkoa ajatellen. Jotkut sanat kirjassa nimittäin eivät ole vielä ihan auenneet miulle. "Uskontofenomenologia" - outo sana.