Laulua, kiirettä ja tulevaisuutta

Pitkästä aikaa, pitkästä aikaa kirjoittelen. Ei oikeastaan ole ollut kiireitä. Ei. Vapailla olen lukiosta. Ja näillä näkymin olen tuleva 2015 kevään ylioppilas. Ylioppilas lakkikin tuli ja sitä oonkin mallaillu miun päähän tuhansia kertoja! Hehee. 

Miulla oli koulun musadiplomin suorittamis konserttikin tuossa vähän aikaa sitten. En vielä palautetta ole saanut, mutta itse olin ihan tyytyväinen. Aiheena konsertissa oli musikaalit ja laitoin nyt tuohon yläpuolelle pari biisiä sieltä konsertista. 

Miulla ois Teatterikorkeakoulun toisen vaiheen pääsykokeet 4.5 ja oon ihan hermona. Jotenkin naiivina odotin, että siitä kolosvaiheeseen on helppo päästä. Silti yksi miun tuttu, joka on kokenut konkari haussa, sanoi ettei tunne kuin yhden joka ois sinne kolosvaiheeseen päässyt. Toisin sanoen, näin amatöörinäyttelijänä, haku päättyy siihen. 

Tulevaisuus pelottaa. Mie en tiiä. Hain nyt näyttelijän koulutukseen, luokanopettajaks, muusikoksi ja sosionomiksi. Silti mie en halua luokanopettajaksi. Pääsykokeen materiaalia hädintuskin oon lukenut. Muusikko ei oo se miun juttu myöskään eikä sosionomi. Ähh. Mie en tiiä mistään mitään.

Oon kokoajan haaveillut vloggailun aloittamisesta taas ja tällä kertaa tosissani. Silti olen laiska, enkä saa mitään aikaiseksi. Äh.

<3: Mari

Premiere

Kuvat : @ lappeenrannan kaupunginteatteri

Elikkä nyt pitkästä aikaan kirjoittelen tännekin - kiirettä on pitänyt koska teatteri!

Nyt viimein se päivä sitten koitti = 13.10 = myrskyluodon maijan ensi-ilta!

Kaikki meni mallilleen. Aluksi fiilis oli alhainen ja väsynyt, mutta kun mentiin sinne ns "näyttelijä lämpiöön", siellä oli VITUSTI karkkia ja kynttilöitä ja ruusuja ja sitten kaikki potkivat onnen potkut persuksilleen onnea tuomaan ja muuten ah! Kaikki meni todella hyvin, ei tapahtunut kämmejä, eikä jännittänytkään yhtää!

Sen jälkeen sitten oli jatkot. Heti kun katsojat oltiin häädetty pois, oli vuorossa drinkit kaikille ja siellä sitten kiiteltiin kaikkia, ruoka tarjoilu ja sen jälkeen yleistä juomista ja seurustelua! Oli hitsin hauskaa rennosti juoda siellä vanhempien ihmisten kanssa ja kaikki luulivat miuta jokskin 20 vuotiaaksi ;o järkytys!

Ei ollut niin rentoa mennä selvänä iskän autoon istumaan 00:00, mutta hyvinhän se meni!

Nyt se on myös selvitetty, että mie haluan tähän ammattiin! Se selvisi sitten loppu kumarruksissa! Siellä yleisö taputti ja vislasi ja huusi ja mie vaa nauroin ja kumartelin ja olin taivaassa. Muutenkin se esitys oli ihanaa, rentoa ja ah.. sanat ei riitä. Tätä tunnetta oon niin kauan etsinyt! Sinne mie kuulun. Näyttämölle. Määränpää on valmiina, sen toteutus on eriasia, mutta silti sitä kohti!

Eipä tässä sitten muuta, huomenna Helsinkiin syyslomaretkelle ja tiistaina kouluun! Torstaina onneksi alkaapi syysloma :) ! 

Adiöös! 

I'm not afraid

Eli tässä on video jonka väänsin eilen. Tässä siis laulan kertosäkeessä kolmea eri stemmaa (sivuääniä) ja yhdistin ne videonmuokkaus ohjelmalla yhteen! Video vähän rätisee mutta mitä tuosta.

Ennen en ole uskaltanut oikeasti julkisesti laulaa. Aina jos oli mahdollisuus laulaa jossain koulun kevätjuhlassa, mie hypin innosta ja halusin olla vapaaehtoinen! Mutta jälkeenpäin ennen esiintymistä mie pelkäsin vitusti. Mitä ne ajattelee, olenko nolo - olen, hitto ne nauraa, ääni pettää, vittu haluan pois.

Pelkään mie vieläkin julkisesti laulamista, mutta teatterilla totesin että laulaminen on kuin piirtämistä. Jos joku piirtää paperille jotain ja näyttää muille, on se oman taidon näyttämistä. Laulamisessa sama = joku laulaa eli näyttää oman talenttinsa. Ei se ole noloa.

Sen takia, en ennen ole koskaan siis KOSKAAN uskaltanut laittaa videota itsestäni laulamassa omaan blogiini. Nyt eilen koin, että eihän siinä ole mitään noloa. Mitä sitten jos entiset koululaiset näkevät tämän videon? Siinäs näkevät. Miuta ei enään haittaa. En enää pelkää. Muut piirtää, tanssii, sirkustelee ja soittaa jotain soitinta - mie laulan. 

Aina ihmiset ajattelee, että jos joku tuttu on laulanut tubeen = "hitto kui noloa, vähä oikeesti noloa, kaikki näkee, se luulee olevansa hyväkin noloa lolololol" - mitä sitten? Eiköhän se ole sen ihmisen oma asia. Miusta se kertoo paljon rohkeudesta, että uskaltaa näyttää julkisesti mitä osaa ja kuka on.

Eipä tässä muuta - Adiöös

People change, things go wrong. Just remember life goes on

Miu ilme piti sutata ;)

Tääkin päivä meni hammasta purren:

Onko kelläkään ikinä sellaista fiilistä, että kaikki vihaavat siuta? 

Siusta vaan tuntuu, että kaikilla on siuta jotain vastaan. Kaikki ystävät ovat kääntäneet selkänsä siulle ja eivät välitä siusta yhtään. Vaikka kuinka yrität luoda keskustelua, he eivät mukamas kuuntele. Silti todellisuudessa, asia ei ole näin ja olet kuvitellutkin kaiken ihan itse omassa pikku päässäsi. Kuulostaako tutulta?

Itselläni oli sellainen päivä. Jotenkin tuntui, että kaikki vihasivat minua ja päätin sitten angstata koko päivän. Kotonakin angstaus jatkui ja kotonakin tuntui, kun olisin seissyt keskellä jotakin elokuvan kuvausta - kaikki tuijottivat kuin hullua. Hermot eivät kestäneet siinä kohtaa, joten päätin ragea hienoisesti kysyen "MIKÄ TEIN ONGELMA ON MIKS TYÖ TUIJOTATTE MIUTA DJSoaH!!", mutta vastaukseksi sain vain iskältä nöyrän "häh?". Siihen loppui sekin rage. 

Huomenna alkaa sitten ihanainen koeviikko (:c), mutta miun onneksi, huomenna miun ei ees tarvinee mennä kouluun, koska miulla ei ole koetta huomenna eikä valmistelua! JIIHAA :) 

Tuossa kuvissa näette omatekoisen ranskalaisen letin (oon ennenkin yrittänyt ja nyt melkein muistutti sitä!), jotka ovat pakolliset siinä musikaalissa, koska se perustuu siihen aikaan, jolloin naisilla oli huivit päässä ja olilla ja lehmiä kainaloissa (:D). Tuossa on myös iskän tuoma korvis venäjältä - miusta se oli aikas suloinen (:

Eipä tässä mitään muita ihmeitä ole - 18:00 kaupunkiin musikaali treeneihin ja illalla lukemaan kokeisiin! Jiihaa - adiöös!

Today is tomorrows yesterday

Heips kaikille lukijoille, jotka sattumoisin eksyivät tähän pullan tuoreeseen blogiin!

Ehkä pari (eli ei kukaan) tunnistaa minut edellisestä blogistani "helmiä ja sikoja", jonka lopetin about pari viikkoa sitten. Blogin lopettamiseen johti motivaation puute sitä blogia kohtaan. Tein sen tämän vuoden alussa tekemisen puutteen vallitsemana ja pidin sitä omaksi ilokseni. Harva lukija sinne eksyikin. Silti blogi ei jotenkin ollut sitä "minua". En saanut omaa persoonaani esille täysin. Se oli semmoinen perus massablogi.

Nyt haluan aloittaa puhtaalta pöydältä.

Silti siellä ruudun takanta löytyy varmasti uusia kasvoja, joilla ei ole paskan hajuakaan kuka minä olen ja mistä minä tulen. Sen takia haluan aloittaa ensimmäisen postaukseni puhtaalta pöydältä. 

Nimeni: Mari, mutta ystävien kesken minut tunnetaan nimillä: "Martsi", "Möri", "Masa", "Marsa", "Martsa", "Mursu", "Marsu" ja veljieni kesken "Mozarella maustemakkara" - hurmaavaa eikö?

Ikäni: Olen siis 16 vuotias (helmikuun neitosia vuodelta 1996).

Perheeni: Omaan siis isän, äidin ja kaksi isoveljeä Juhon ja Joonaksen. Juho asustelee yksikseen Jyväskylässä ja Joonas asustelee seinäni takana. Ei niistä sen enempää!

Harrastuksiani: Tällä hetkellä vakituinen harrastus on laulaminen musiikkiopistolla. Eli soololaulua - ei mitään kuoro hihhulointia. Silti tämän syksy,talvi,kevät kauden olen lappeenrannan kaupunginteatterilla musikaalissa Myrskyluodon Maija kuorolaisena (Y). Vaikka kuvittelisi, että lauleskelen siellä sivussa verhojen sisällä, se ei ole sitä. Siellä me hillumme lavalla tanssien ja näytellen. Eli näyttelykin on yksi harrastuksistani, se on aina ollut!

Koulu: Käyn siis Lukion ensimmäistä lappeenrannan kimpisen lukiossa. Mahti lukio! Me likes!

Blogi - mitäköhän tästä tulee : Tämä saattaa olla monen kysymys. Miten tämä erottuu tästä massasta, mitä kaikkialla on? Vastaus siihen : Olemalla minä. Mie olen ollut aina oma persoonani, jota moni ei ymmärrä. Pölisiä, jota ei ole helppo saada hiljaiseksi, ADHD pakkaus (en silti omaa ADHD:ta), jota on vaikea saada aisoilleen ja aina kun kamera vilahtaa edessäni, ensimmäisenä hyppään sen eteen ja väännän naamaani. Omaan myös omia outoja mielipiteitäni asioista ja haluankin jakaa ne täällä. Haluan kertoa elämästäni teatterissa, vapaa-ajalla, isostelusta, musiikki harrastuksistani, leipomisistani ja etenkin mielipiteistäni. Tätä varten loin tämän blogin.

Tässä nyt oli hieman alku matskua, toivottavasti jonkun mielenkiinto yltyi? Ehkä, ehkäpä ei. Tätä blogia siis alan kirjoittelemaan silloin kun kerkiän - pari kertaa viikossa ? Katsotaan.

Eipä tässä muuta - Adiöös!