I'm sick

Elikkäs tässä tämä päivä sitten meni = kuumeeseen.

Aamulla olin jo menossa innolla kouluun, mutta kurkkua sattui sen verta, niin päätin mitata kuumeen = 37.7

Niinpä menin takaisin nukkumaan ja iskä tuleekin parin kymmenen minuutin päästä paniikissa : "NUKUIKS SIE POMMII!!", mut sössötin että oon kipee ja se jätti miut makaileen sinne.

Mitäs tässä nyt oon tehnyt äidinkielen portfolion kantta siitä hyvästä kirjasta josta kerroin. Öljyväreillä väritin paperin taustan ja liimailin kuvia kirjaan liittyen siihen. Itse olen suht tyytyväinen?

Eipäs tässä päivässä muuta ole sattunutkaan. Tuossa onkin kuva mun uudesta karvahatusta jonka ostin ja miusta se oli niiiin suloinen (ja halpa ;) ) joten ostin sen ittelleni about kuukaus sitten! Muut ei oikeen diggaa varmaan, mutta itseeni se iski! Ihih (:

Eipä tässä muuta! Pärjäilkää siellä! 

<3: Mari

People change, things go wrong. Just remember life goes on

Miu ilme piti sutata ;)

Tääkin päivä meni hammasta purren:

Onko kelläkään ikinä sellaista fiilistä, että kaikki vihaavat siuta? 

Siusta vaan tuntuu, että kaikilla on siuta jotain vastaan. Kaikki ystävät ovat kääntäneet selkänsä siulle ja eivät välitä siusta yhtään. Vaikka kuinka yrität luoda keskustelua, he eivät mukamas kuuntele. Silti todellisuudessa, asia ei ole näin ja olet kuvitellutkin kaiken ihan itse omassa pikku päässäsi. Kuulostaako tutulta?

Itselläni oli sellainen päivä. Jotenkin tuntui, että kaikki vihasivat minua ja päätin sitten angstata koko päivän. Kotonakin angstaus jatkui ja kotonakin tuntui, kun olisin seissyt keskellä jotakin elokuvan kuvausta - kaikki tuijottivat kuin hullua. Hermot eivät kestäneet siinä kohtaa, joten päätin ragea hienoisesti kysyen "MIKÄ TEIN ONGELMA ON MIKS TYÖ TUIJOTATTE MIUTA DJSoaH!!", mutta vastaukseksi sain vain iskältä nöyrän "häh?". Siihen loppui sekin rage. 

Huomenna alkaa sitten ihanainen koeviikko (:c), mutta miun onneksi, huomenna miun ei ees tarvinee mennä kouluun, koska miulla ei ole koetta huomenna eikä valmistelua! JIIHAA :) 

Tuossa kuvissa näette omatekoisen ranskalaisen letin (oon ennenkin yrittänyt ja nyt melkein muistutti sitä!), jotka ovat pakolliset siinä musikaalissa, koska se perustuu siihen aikaan, jolloin naisilla oli huivit päässä ja olilla ja lehmiä kainaloissa (:D). Tuossa on myös iskän tuoma korvis venäjältä - miusta se oli aikas suloinen (:

Eipä tässä mitään muita ihmeitä ole - 18:00 kaupunkiin musikaali treeneihin ja illalla lukemaan kokeisiin! Jiihaa - adiöös!

Our lives are like a candle in the wind

Tämä päivä meni sitten vituiksi. Noei aivan. Kaikki ei siltikään mennyt ihan putkeen. Ensinnäkin aamuherätys oli tuskaa. Kuka ihminen jaksaa heti aamusta kun kello pirahtaa, niin nousta pirteänä pystyyn? EN MINÄ. Niinpä taisin torkahtaa uudelleen. Siitä tuli sitten bussipysäkille juoksemista lopulta, kun oli aikaa 5 minuuttia laittautua (Y).

Minun ilokseni (hyi) oli koulussa tänään kello 8:00 liikuntaa = tanssia. Tunnetusti mie olen se, joka kompuroi muiden perässä ja hihittää hysteerisesti ja yrittää turhaan pysyä mukana - olen siis se lahna siellä. Kaiken lisäksi verensokeri kerkesi laskea mukavasti, joten kesken tankojen nostelun (hmm) meinasi mennä taju, mutta opettajan ohjein asettauduin maahan jalat seinää vasten hengittelemään. 

Päivän kohokohtahan oli liikka tunnin jälkeinen tunti = opo. Meille ei oltu ilmoitettu mitään Wilmassa, että opo olisi peruttu, joten mukava hyppytunti siitä sitten tuli - istuin 75 minuuttia tuijotellen seinään.

MIKÄ NÄITÄ OPETTAJIA VAIVAA? - onko se nyt niin vaikeaa ilmoittaa että tunti on peruttu? Häh? Mie olisin voinut ottaa kirjoja mukaan tai rahaa tai jotain, että olisin saanut tekemistä siellä kaupungilla ne 75 min, sillä mie asun niin kaukana, että turha olisi käydä kotona siinä välissä. 

Mekin oppilaina ilmoitamme etukäteen, että tulemmeko tunnille vai emmekö. Miksei opettaja voisi tehdä sitä samaa "urakkaa". Laiskuutta ja huilimattomuutta sanon minä. 

Loput tunnit sitten menivät nopsasti ja laulutunnillekin kerkesin mukavasti koulun jälkeen. Siellä oli oikeastaan yllättävän mukavaa. Sen jälkeen helvetti syttyi jälleen - äiti oli luvannut hakea miut kaupungista, mutta eiiii, siellä se prismassa hommaili ja ei viitsinyt hakea miuta. Odottelin sitten tunnin mus.opistolla kielikeskellä suuta.

Onneksi nyt kun oon kotona, saan olla omassa huoneessani piilossa tuolta karulta ja tylsältä maailmalta. Yh. Vihaan huonoja päiviä. Kohta silti pitäisi 18:00-21:30 mennä teatterille harjoittelemaan sitä myrskyluodon maijaa. Ei millään jaksaisi. Tekisi mieli jäädä syömään famipatukoita, joita miul on jonkin verran ja katsoa tv:tä kaikessa rauhassa... Uskonnon kokeeseekin pitäisi lukea koeviikkoa ajatellen. Jotkut sanat kirjassa nimittäin eivät ole vielä ihan auenneet miulle. "Uskontofenomenologia" - outo sana.