Our lives are like a candle in the wind

Tämä päivä meni sitten vituiksi. Noei aivan. Kaikki ei siltikään mennyt ihan putkeen. Ensinnäkin aamuherätys oli tuskaa. Kuka ihminen jaksaa heti aamusta kun kello pirahtaa, niin nousta pirteänä pystyyn? EN MINÄ. Niinpä taisin torkahtaa uudelleen. Siitä tuli sitten bussipysäkille juoksemista lopulta, kun oli aikaa 5 minuuttia laittautua (Y).

Minun ilokseni (hyi) oli koulussa tänään kello 8:00 liikuntaa = tanssia. Tunnetusti mie olen se, joka kompuroi muiden perässä ja hihittää hysteerisesti ja yrittää turhaan pysyä mukana - olen siis se lahna siellä. Kaiken lisäksi verensokeri kerkesi laskea mukavasti, joten kesken tankojen nostelun (hmm) meinasi mennä taju, mutta opettajan ohjein asettauduin maahan jalat seinää vasten hengittelemään. 

Päivän kohokohtahan oli liikka tunnin jälkeinen tunti = opo. Meille ei oltu ilmoitettu mitään Wilmassa, että opo olisi peruttu, joten mukava hyppytunti siitä sitten tuli - istuin 75 minuuttia tuijotellen seinään.

MIKÄ NÄITÄ OPETTAJIA VAIVAA? - onko se nyt niin vaikeaa ilmoittaa että tunti on peruttu? Häh? Mie olisin voinut ottaa kirjoja mukaan tai rahaa tai jotain, että olisin saanut tekemistä siellä kaupungilla ne 75 min, sillä mie asun niin kaukana, että turha olisi käydä kotona siinä välissä. 

Mekin oppilaina ilmoitamme etukäteen, että tulemmeko tunnille vai emmekö. Miksei opettaja voisi tehdä sitä samaa "urakkaa". Laiskuutta ja huilimattomuutta sanon minä. 

Loput tunnit sitten menivät nopsasti ja laulutunnillekin kerkesin mukavasti koulun jälkeen. Siellä oli oikeastaan yllättävän mukavaa. Sen jälkeen helvetti syttyi jälleen - äiti oli luvannut hakea miut kaupungista, mutta eiiii, siellä se prismassa hommaili ja ei viitsinyt hakea miuta. Odottelin sitten tunnin mus.opistolla kielikeskellä suuta.

Onneksi nyt kun oon kotona, saan olla omassa huoneessani piilossa tuolta karulta ja tylsältä maailmalta. Yh. Vihaan huonoja päiviä. Kohta silti pitäisi 18:00-21:30 mennä teatterille harjoittelemaan sitä myrskyluodon maijaa. Ei millään jaksaisi. Tekisi mieli jäädä syömään famipatukoita, joita miul on jonkin verran ja katsoa tv:tä kaikessa rauhassa... Uskonnon kokeeseekin pitäisi lukea koeviikkoa ajatellen. Jotkut sanat kirjassa nimittäin eivät ole vielä ihan auenneet miulle. "Uskontofenomenologia" - outo sana.