How to smile

Enpä ole pitkiin aikoihin mitään postaillut, johtuen kiireestä (teatteri), koulusta ja syyslomaleireistä joissa olin.

Teen siis tämmöisen pikapostaukset fiiliksistä ja silleen.

Tuossa tuli mieleen leirillä, miten erilaisia ihmisiä onkaan olemassa. On niitä, jotka puhua  pälpättävät aina ja eivät anna suun vuoroa toisillensa (mie) ja sekoilevat jatkuvasti. On niitä, jotka viisaina pätevät kaikkeen, niitä jotka ujoina lojuvat nurkissa sanomatta sanaakaan ja niitä joiden mielestä kaikki on "noloa". Sitten on tämä "ihana" kategoria = persoonattomat. He yleensä ovat isoissa porukoissa mukana, eivät puhu paljoa, mutta aina kun joku vähänkin "cool" sanoo jonkun ehdotuksen, tämä heti komppaa mukana "niinpä joojoo". Kun heiltä kysytään mielipidettä asiaan, vastaavat he " sama ku noil muilkii". Heillä ei siis ole mitään omaa. 

Harvoin olen oikeasti koskaan vihannut ihmisiä kunnolla. Hetken vihaan vain niitä joille olen suuttunut, vammaisia en vihaa, enkä todellakaan homoja ja en ole rasistikaan. Silti, tätä kategoriaa, joissa on näitä mitään sanomattomia - niitä vihaan. He eivät ole mitään! Julmaa kuulla tämä ja kirjoittaa, mutta totta se on. Onko heillä mitään persoonallisuutta. Juttelevatko he kotonakin tuolla tavalla :" joo samaa mieltä joo joo en tiiää, sama juttu ku noilla!" - hmm. Mie kaipaan sitä persoonallisuutta. Sitä, miten ihminen eroaa ihmisestä. Miten hän on se oma itsensä ja erottuu joukusta. 

Tälläisiä ihmisiä löytyy usea ja on se fine, että niitä on, mutta itse en mieluiten kaveeraa heidän kanssa, jotka komppaavat miun sanomisia "joo samaa mieltä, en tiedä.." 

Onko kukaan muu huomannut tätä upeaa ihmisryhmää?

Silti pakkohan se on sanoa, kaikki ovat samanarvoisia ja kaikki ihmiset on tärkeitä päläpälä ja en sorsi heitä, jos vaikka he ovatkin vain ujoja. Silti miksi ryhtyä sellaiseksi kun sinä voit olla oma itsesi? Miksi välittää mitä muut ajattelevat? 

Eipä tässä muuta - Adiöös muruset!